Inflaatio ja deflaatio

Mitä on inflaatio ja hyperinflaatio?

Jos yleinen hintataso jossakin maassa nousee huomattavasti, tämän maan rahan ostovoima pienenee. Tätä kutsutaan inflaatioksi. Inflaatiosta seuraa, että kuluttajat voivat ostaa tietyllä rahamäärällä aiempaa vähemmän tuotteita ja palveluja. Myös säästöt menettävät arvoaan.

Jos hintataso nousee hyvin nopeasti lyhyellä aikavälillä, on kyse hyperinflaatiosta. Virossa, Puolassa ja Venäjällä oli hyperinflaatio 1990-luvulla.

Mitä on deflaatio?

Jos yleinen hintataso laskee jatkuvasti, on kyse deflaatiosta. Ensi silmäyksellä deflaatio – eli aiempaa halvemmat tavarat ja palvelut – saattaa tuntua hyvältä asialta, mutta sen seuraukset voivat olla erittäin kielteisiä. Kun ihmiset odottavat hintojen laskevan lähiaikoina edelleen, he lykkäävät ostopäätöksiään. Jos kaikki tekevät näin, kokonaiskysyntä vähenee, sillä talouteen syntyy alenevien hintojen ja hidastuvan talouskasvun kierre. Yritykset eivät enää voi myydä tuotteitaan ja palvelujaan ja joutuvat lomauttamaan työntekijöitään. Tällöin ihmisillä on vähemmän rahaa kulutettavanaan, minkä seurauksena deflaatiokierre vauhdittuu entisestään. Historiallisia esimerkkejä ovat Yhdysvaltain 1930-luvun suuri lama ja Japanin 1990-luvun deflaatio.

Videon spiikkaus tekstinä:

Suomi on osa euroaluetta, jonka yhteinen raha on euro.

Tässä on Emma. Hän asuu Suomessa.

Emma voi käyttää euroja missä tahansa euroalueen maassa.

Yhteisestä rahasta huolehtii kussakin maassa sen oma keskuspankki, kuten Suomessa Suomen Pankki.

Euroalueen kansalliset keskuspankit sekä Frankfurtissa sijaitseva Euroopan keskuspankki muodostavat yhdessä eurojärjestelmän. Sen tehtävänä on hoitaa yhteisiä euroa koskevia tehtäviä eri maissa.

Emmalla on haaveita. Hän haluaa hankkia uuden älypuhelimen ja matkailla.

Hän on suunnitellut raha-asiansa niin, että hänen haaveensa toteutuvat. Se onnistuu, jos hintojen nousu pysyy maltillisena.

Eri maiden keskuspankkien tehtävänä on huolehtia, etteivät tavaroiden ja palveluiden keskimääräiset hinnat vaihtele liikaa.

Jos hintataso nousee, puhutaan inflaatiosta. Inflaatiosta seuraa, että kuluttajat voivat ostaa tietyllä rahamäärällä aiempaa vähemmän tuotteita ja palveluja. Koska rahan ostovoima heikkenee, säästöt menettävät arvoaan.

Jos hintatasolaskee,puhutaandeflaatiosta.Yksittäisen tuotteen hinnanlasku ei vielä tarkoita sitä. Jos tuotteiden ja palvelujen hinnat jatkavat laskemista, on kyse deflaatiosta.

Kun ihmiset odottavat hintojen laskevan lähiaikoina, he lykkäävät ostopäätöksiään.Jos kaikki tekevät näin, yritykset eivät saa tuotteitaan ja palvelujaan kaupaksi ja saattavat joutua irtisanomaan työntekijöitään. Tällöin ihmisillä on vähemmän tuloja käytettävissään, mikä saattaa laskea hintoja entisestään.

Eurojärjestelmän tavoitteena on pitää hintataso vakaana, jolloin rahan arvo pysyy kutakuinkin muuttumattomana. Tällöin inflaatio on pidemmällä aikavälillä hieman alle kaksi prosenttia. Jos joinain vuosina inflaatio on tavoitetta hitaampaa, se voi olla tulevina vuosina vastaavasti nopeampaa.

Eurojärjestelmä ylläpitää hintavakautta säätelemällä ohjauskorkoa eli pankkien keskuspankista hankkiman rahan hintaa.

Jos hintojen nousuvauhti on liian hidasta, ohjauskorkoa lasketaan. Tämä välittyy talouteen etenkin pankkien kautta. Pankit voivat lisätä luotonantoa, kun luottojen korot ovat alhaisempia. Näin ihmisillä ja yrityksillä on enemmän rahaa käytettävissä kulutukseen ja investointeihin.

Kysynnän kasvu kiihdyttää inflaatiota. Jos inflaatio on liian nopeaa, keskuspankki nostaa ohjauskorkoa, mikä vaikuttaa hintoihin päinvastaisesti.

Hintavakaus on siis kestävän talouskasvun perusta. Kun hinnat pysyvät vakaina, Emman tulot ja säästöt eivät menetä arvoaan.

Emma voi siten luottavaisin mielin toteuttaa tulevaisuudensuunnitelmiaan.