Hei abit, nyt valmistaudutaan kirjoituksiin!

blogitunnus.pngHelmikuun puolessa välissä me abiturientit vietimme penkkareita – joku voisi sanoa että viimeisiä huolettomia päiviä, sillä heti samana viikonloppuna oli viimeistään aika tarttua kukin omiin ylioppilastutkintoaineiden kirjoihinsa ja aloittaa tehokas tai ”tehokas” lukujakso. Minulla se käytännössä tarkoitti, että paikannan englannin sekä saksan kurssikirjojeni sijainnin ja yritän päntätä äidinkielen käsitteistöä. Eniten kuitenkin paineita aiheutti yhteiskuntaopin kirjojen sisäistäminen, ei sen takia, että aine olisi erityisen epämiellyttävä, päinvastoin. Stressiä aiheutti vain se seikka, että tavoitteeni etenkin tässä aineessa ovat 35 pisteen paremmalla puolella, laudaturissa.

Itse lähden reaaliaineiden ylioppilaskokeeseen valmistautuessa liikkeelle siitä, että luen kaikki kurssikirjat kerran läpi. Sen jälkeen palaan kursseittain kunkin aihealueen sisältöön ja teen samalla vanhoja ylppäritehtäviä. Meidän lukiossamme järjestetään myös tenttejä, joissa opettajat jakavat viimeiset materiaalit ja tärpit koetukseen, ja jokainen oppilaista saa ratkottavakseen muutaman vanhan yo-tehtävän, jotka puretaan ryhmän kesken. Tentti on loistava tilaisuus kartoittaa hieman sitä, missä tiedoiltaan sillä hetkellä viipottaa. Itse keskityn vielä lakitiedon kurssiin ja kertailen hieman vuosilukuja ja niihin sijoittuneita suurempia käännekohtia. Monille isompien kokonaisuuksien muistaminen on helpompaa, mutta omalla kohdallani se menee juuri toisin päin; pystyn helposti muistamaan yksittäisiä tapahtumia ja tietoja ja niiden kautta esittelemään suuremman kokonaisuuden.

Tuuli.jpgYhteiskuntaopin ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisessa ei missään nimessä riitä pelkkä kirjojen lukeminen. On tärkeää olla kiinnostunut ympäröivästä ja koko ajan elävästä maailmasta. Äidinkielenopettajamme antoikin esseekokeeseen valmistautumisen neuvoksi viime syksynä, että sanomalehdestä luetaan vähintään pääkirjoitukset, joista melko hyvin saa koonnin kuumista perunoista. Tietysti abit kuitenkin ovat aina olleet tai oppineet lukiossa olemaan kiinnostuneita mediasta ja tapahtumista laajemmin, eikä maailman seuraaminen rajoitu vain paikallislehden ensimmäisiin sivuihin.

On tärkeää olla myös mediakriittinen ja suhtautua välillä kyseenalaistavastikin erilaisten lähteiden objektiivisuuteen, ja sen takia hankkia tietoa useasta eri lähteestä – niin kotimaisesta kuin ulkomaisesta. Globalisaation ja tietoyhteiskuntien ansiosta myös me Suomessa voimme aamukahvilla lukea paperiversioina monia eurooppalaisia lehtiä, tai tarkistaa tuoreimmat uutiset suoraan puhelimesta esimerkiksi BBC:n sivuilta. Itse pyrin lisäksi olemaan jatkuvasti avoin keskustelulle ja lukemaan sekä katsomaan paljon erilaisia julkaisuja ja ohjelmia itseäni kiinnostavista aiheista, kuten esimerkiksi tasa-arvosta, demokratiasta, Lähi-idän tilanteesta ja taloudesta.  Ne kaikki antavat uutta tietoa, joista ei ole hyötyä vain useiden aineiden ylioppilaskirjoituksissa vaan myös yleensä yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttamiseen osallistumisessa.

Jos kuitenkin sattuu käymään niin huonosti, että et ehdikään lukea yhteiskuntaopin kurssikirjoja kuuteen kertaan, ei kannata lietsoa itsessään hysteeristä paniikkia. Yhteiskuntaoppi kuuluu kuitenkin pohjimmiltaan järjellisen päättelyn piiriin, ja jos et muista mitä lakitiedon kirjan sivulla 136 sanottiinkaan perinnönjaosta, voit aina siirtyä seuraavaan tehtävään.

Tuuli Nurminen on Lahden yhteiskoulun abiturientti ja kirjoittaa yhteiskuntaopin 22. maaliskuuta. Lisäksi hän kirjoittaa nyt keväällä äidinkielen, englannin ja saksan.

Jätä kommentti