Kuka tarkastaisi kotiläksyni?

”Nyt olet siirtynyt aikuisten maailmaan”, minulle kerrottiin lakkiaisissa. Tästä eteenpäin kukaan ei kuulemma ole enää kertomassa, miten elämä pitäisi elää. Olen nyt saanut käsittämättömän määrän vastuuta: vastuun itsestäni. Aika absurdia. Ja nimenomaan siksi, että lausunnot ovat jopa totta.

Suomalainen koulujärjestelmä passivoi. Se kannustaa läksyjen tekemiseen, hiljaa kuuntelemiseen ja massaan sulautumiseen. Toki poikkeuksiakin on.

Paikoin opettajat kannustavat esimerkillisesti oma-aloitteisuuteen, jakavat opiskelijoille vastuuta omista opinnoistaan ja tukevat nuoria näissä prosesseissa. Itse koen varsinkin lukioaikana olleeni juuri tässä suhteessa etuoikeutettu: minuun luotettiin ja olin myös itse saamani luottamuksen arvoinen. Opinnot onnistuivat, vaikka suoritustapa oli usein kaikkea muuta kuin perinteinen. Se sopi minulle ja sain sitä käyttää.

Usein kuulee opettajien suusta perusteluita, joiden mukaan ”yläasteikäiselle ei vielä voi antaa vastuuta omasta oppimisestaan” tai ”ei lukiolainen ole vielä riittävän kypsä ottamaan vastuuta itsestään”. Nuo samat opettajat kertovat ylioppilasjuhlapuheissaan, kuinka ”teillä, uusilla ylioppilailla on nyt maailma edessänne ja valmiudet sen kohtaamiseen takataskussanne”. Niinpä niin.

Tässä ”aikuisten maailmassa” nyt hetken viettäneenä voin kertoa, että hiljaa kuuntelemalla, massaan sulautumalla ja kiltisti käsketyt asiat tekemällä ei pitkälle pötkitä. Tarvitaan oma-aloitteellisuutta, ymmärrystä omista vahvuuksista ja rohkeutta käyttää niitä. Taitoja, joita koululaitos (ehkä tahtomattaan) halveksuu.

Ryhmätöiden, itsenäisten projektien ja muiden omaa luovuutta, ajattelukykyä ja vastuunkantoa kehittävien projektien määrä oli ainakin omalla peruskoulu-urallani naurettavan pieni. Ryhmätyötaitoja opeteltiin erillisenä asiakokonaisuutena sen sijaan, että niitä olisi integroitu opiskelutapana oppiaineisiin. 

Niin ironista kuin se onkin, ryhmätyötaitoja opiskeltiin itsenäisesti oppikirjasta. Samoin meille opetettiin oma-aloitteisuus. ”Ole aktiivinen”, kuului opinto-ohjaajan neuvo työnhakuun. Nyt se oli kerrottu ja opetettu. Meille oli tarjottu valmiudet menestyä aikuisten maailmassa. 

Mikä sitten muuttuu valkolakin myötä? Aikuisten maailmaan siirtyneen kotiläksyjä ei enää voi tarkastaa.

Juho Mäki-Lohiluoma
Kirjoittaja on viime kevään ylioppilaita Etelä-Tapiolan lukiosta ja tällä hetkellä Ruotuväki-lehden toimittaja.


Jätä kommentti