Osana eurosukupolvea


Generation Euro – eurosukupolvi. Tällä nimellä voi kai hyvällä syyllä kutsua sitä sukupolvea, johon itsekin kuulun, olemmehan eläneet suurimman osan elämästämme osana euroaluetta, yhtä maailman suurimmista yhtenäisistä talousalueista. 

Suurimman osan elinajastamme emme tosin ole vielä edes tienneet, mikä euroalue on, miten se toimii, ja varsinkaan siitä, mitä sitä ennen oli. Lisäksi koko sen ajan, kun olemme maailmasta ja taloudesta jotain ymmärtäneet, on valuutta-alueemme elänyt tietynlaisessa kriisissä. Ensin tuli finanssikriisi, sitten velkakriisi, ja sitten äärimmäisen matalan inflaation kausi. 

Muistan yhä ensimmäisen kosketukseni näihin tapahtumiin vuonna 2008, ollessani peruskoulun viidennellä luokalla. Opettajamme yritti selittää meille, mikä lama on ja miten se meihin vaikuttaa: esimerkiksi joidenkin vanhemmat saattaisivat jäädä työttömiksi. 11-vuotiaan mielelle tuotti vaikeutta ymmärtää, miksi se on niin paha asia: eikö olisi mukavaa, jos saisi vain olla kotona, ilman että tarvitsisi mennä kouluun tai töihin?

Kansantalouden lainalaisuudet valkenivat kyllä aikanaan uteliaalle mielelle, mutta omasta elämästäni puuttui eräänlainen vertailukohta: aktiivisessa muistissani olivat vain talouden viime vuosien huonot ajat. Vaikutti lähes mahdottomalta utopialta, että inflaatio olisi joskus ollut niin korkea, että Euroopan keskuspankki olisi joutunut nostamaan korkoja sen hillitsemiseksi. 

Suomessa 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa syntyneitä lapsia on totuttu kutsumaan laman lapsiksi. Meitä 90-luvun lopulla ja sen jälkeen syntyneitä voi puolestaan pitää paitsi eurosukupolvena, myös kriisiajan nuorina. Toki olemme eläneet myös hyvät ajat, mutta tuolloin emme juuri kirjoja vielä lukeneet saati uutisia seuranneet.

Myös euroalueen ja euron osalta muistikuviani leimaavat viime vuosien valtiovelkakriisi sekä keskuspankin vaikeudet ylläpitää hintavakaustavoitteen mukaista inflaatiota. Euroa on myös kritisoitu avoimesti sen huonoista puolista, osittain aiheesta: omalla valuutalla valuuttakurssi vastaisi periaatteessa kotimaan talouden todellista tilannetta ja joustaisi antaen tukea maallemme tärkeälle vientiteollisuudelle. Osana euroaluetta valuuttakurssimme ja korkomme määräytyvät alueen keskiarvon, ei oman taloudellisen tilanteemme perusteella.

Loppujen lopuksi maiden väliset erot ovat kuitenkin melko pieniä, vaikka ne toki ovat viime vuosina lisääntyneet kriisin myötä ja yhä uusien maiden liityttyä euroalueeseen. Lisäksi suuri valuutta-alue ja yhteinen rahapolitiikka takaavat korkojen ja valuuttakurssin vakauden: yrityksille haitallisia äkillisiä heilahteluja niiden tasossa ei yhteisellä valuutta-alueella esiinny. Eikä siitä mihinkään pääse, onhan se varsin kätevää maksaa Suomessa ja toisella puolella Eurooppaa samalla rahayksiköllä. Yhteinen raha tarkoittaa kuitenkin sitä, että maiden tulee pitää kilpailukyvystään huolta: viennin heikentyessä ei joustava valuuttakurssi tule enää apuun.

Euron hyviä puolia on pyritty tuomaan esiin tiedotuksella, jota on suunnattu erityisesti nuorille. Tavoitteena ei sinänsä ole ollut saada aikaan euromyönteisyyttä, vaan lisätä kansalaisten tietoisuutta yhteisestä valuutasta ja rahapolitiikasta. Tiedon puutteelle altistuvat erityisesti nuoret, siksi erityisesti heidät on pyritty ottamaan tiedotuksessa huomioon. Esimerkiksi lukion yhteiskuntaopin oppimäärässä yksi valtakunnallinen syventävä kurssi on nimeltään eurooppalaisuus ja Euroopan Unioni. Euroopan keskuspankki ja sen tehtävät tulevat puolestaan esiin taloutta käsittelevällä pakollisella kurssilla. Eurotietoisuutta lisätään myös erilaisilla kampanjoilla ja kilpailuilla.

Hyvä esimerkki eurotietoisuutta lisäävästä kilpailusta on Generation Euro, Euroopan keskuspankin järjestämä rahapolitiikka-aiheinen tietokilpailu eurosukupolvelle eli 16–19-vuotiaille lukiolaisille. Kilpailuun ilmoittaudutaan joukkueina, ja siinä on kolme vaihetta. 

Ensimmäisessä joukkue vastaa kilpailusivustolla oleviin monivalintakysymyksiin, ja parhaiten pärjänneet joukkueet pääsevät kilpailun toiseen vaiheeseen. Toisen vaiheen tehtävänantona on kirjoittaa essee, jossa joukkue asettuu EKP:n neuvoston asemaan tekemään talouden ja rahatalouden analyysin sekä niiden pohjalta ehdotukset ohjauskoroiksi ja muiksi rahapoliittisiksi toimenpiteiksi. Kolme parasta joukkuetta pääsevät finaaliin, jossa tehtävä on sama, mutta se toteutetaan suullisesti. Esityksen arvostelee Suomen Pankin asiantuntijoista koostuva tuomaristo. Voittajajoukkueen palkintona on matka Frankfurtiin ottamaan vastaan palkinto juhlavassa tilaisuudessa yhdessä muiden maiden voittajajoukkueiden sekä Euroopan keskuspankin pääjohtajan kanssa. 

Olen itse osallistunut Generation Euroon kahtena vuonna peräkkäin. Kumpanakin vuonna joukkueemme pääsi aina finaaliin asti, jääden tosin harmillisesti molemmilla kerroilla toiseksi. Kilpailun anti on kuitenkin ollut suurempi kuin ensin voisi ajatella. Kilpailun vaatima perehtyminen rahapolitiikkaan, sen tavoitteisiin ja välineisiin ja taloudelliseen tilanteeseen on syventänyt lukio-opintojen antamaa kuvaa rahapolitiikasta. Esimerkiksi lukiossa opetettiin, että keskuspankki säätelee korkotasoa ja tätä kautta hintoja päättämällä ohjauskorosta, mutta vasta kilpailuun valmistautuessani opin, että ohjauskorkoja on itse asiassa kolmea erilaista: perusrahoitusoperaatioiden korko, maksuvalmiusluoton korko sekä talletuskorko.

Opin myös, millaisin perustein EKP:n johtokunnan jäsenet tekevät päätöksensä, ja miten ekonomistit analysoivat talouden kehitystä. Mielenkiintoista oli kuulla eräältä kilpailun tuomariston jäseneltä, että hän tekee Suomen Pankissa aivan samaa työtä, eli tekee talouden ja rahatalouden analyysiä ennen EKP:n neuvoston kokouksia, jotta Suomen Pankin pääjohtajan kanta neuvoston kokouksessa voitaisiin päättää niiden pohjalta. 

Hienointa oli kuitenkin huomata, kuinka lukiolaiset pääsevät kilpailussa tekemään töitä aivan oikean ekonomistin tavoin. Tehtävänannon johdosta kilpailijoilta vaaditaan täysin samoja asioita kuin ekonomistilta työssään: kilpailijan on osattava käsitellä laajoja tietomääriä, prosessoida sitä ja tiivistää ja poimia siitä omassa työssään tarvittavat asiat. Työ tehdään joukkueessa, joten yhteistyötaidoillekin on käyttöä. Tiedon pohjalta tulee osata tehdä oikeat johtopäätökset, ja päätökset ja mielipiteet on osattava esittää ja perustella niin kirjallisesti kuin suullisesti. Samalla tavalla kuin kilpailun finaalissa tuomaristo esittää tarkentavia kysymyksiä esityksestä, tulee myös ekonomistin olla valmis puolustamaan omaa näkemystään kritiikkiä vastaan.

Rahapolitiikka saattaa vaikuttaa kuivalta ja kaukana nuorista olevalta aiheelta, mutta harvalla päätöksenteolla on yhtä suora vaikutus kansalaisten elämään yhtä laajalla alueella. Päättämällä ohjauskoroista keskuspankki voi suoraan päättää koko euroalueen korkotasosta, joka vaikuttaa heti muun muassa kotitalouksien asuntolainoihin sekä piensijoittajien saamiin tuottoihin. Välilliset vaikutukset ovat vielä suuremmat, ja rahapolitiikan välittymismekanismin kautta päätökset välittyvät hintoihin asti. EKP:n päätökset koskevat miljoonia eri maissa asuvia ihmisiä, joten päätösten taustalla olevat asiat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia oppia tuntemaan. 

Ainakin itseäni kiehtoo rahapolitiikassa myös sen itsenäisyys ja riippumattomuus poliittisesta päätöksenteosta: keskuspankki tekee päätöksensä ainoastaan asiantuntijoiden tarjoamaan tietoon, ei poliittisiin intresseihin nojaten. Rahapolitiikassa vaikuttaa järki ja asiantuntijuus, ei tunne ja voima. 

Talous on nuorillekin mielenkiintoinen aihe, koska se tarjoaa runsaasti kosketuspintaa jokapäiväiseen elämäämme. Rahapolitiikka on talouden aloista sellainen, joka tarjoaa tätä kosketuspintaa edellä kuvatuista syistä vielä erityisen paljon. Sen vuoksi haluankin kannustaa jokaista nuorta ottamaan asioista tarkempaa selkoa ja osallistumaan eurosta käytävään keskusteluun. Vuosittain järjestettävässä Generation Euro -kilpailussa tiedonhankinta, ajankohtaisuus ja asioiden hallinta yhdistyvät ja tarjoavat mahtavan haasteen. Bonuksena on myös upeita palkintoja. Voinkin suositella jokaista lukiolaista kasaamaan joukkueen ja ottamaan haasteen vastaan. 

Syvällinen ymmärrys asioista on edellytys myös hyödylliselle kritiikille, joka on yhteiskunnan ja instituutioiden kehittymisen edellytys. Kehitys on välttämätöntä, ja siitä olemme tulevaisuudessa vastuussa sinä ja minä, Generation Euro, eurosukupolvi.

Mikko Salo

Kirjoittaja on kevään 2016 ylioppilas, joka suoritti lukio-opintoihinsa kuuluvan työharjoittelun Suomen Pankissa.

Jätä kommentti