Puhuminen rahasta on pahasta?

blogitunnus.pngMitä tienaat? No ihan tarpeeksi, vastaavat monet. Rahasta puhuminen on yhä edelleen monelle tabu. Ihmisiä ja etenkin nuoria kannustetaan olemaan kiinnostuneita taloudesta ja rahasta. Kuitenkaan raha-asioista ei usein puhuta avoimesti edes perheiden sisällä. Lapset tietävät harvoin, mitä vanhemmat tienaavat eikä sitä ole sopivaa kysellä tai varsinkaan kertoa perheen ulkopuolisille ihmisille. Myöskään parhaan ystävän tai läheisen sukulaisen palkkaa ei ole soveliasta udella, jos haluaa välttää ikävät ja paheksuvat katseet.

Miksei rahasta sitten saa puhua? Ehkä ihmiset eivät halua leimautua omien tulojensa takia. Huonommin tienaava voi pelätä muiden pitävän häntä köyhänä ja paremmin ansioitunut voi ajatella ettei halua olla ”rahoillaan kehuskeleva porvari”. Kilpailuhenkinen ihminen voi pelätä toisen tienaavan enemmän kuin hän tai varakas voi luulla muiden haluavan lainata hänen rahojaan.

Nykyään monissa lehdissäkin annetaan vinkkejä ”Näin vältät kysymyksen, kun sinulta kysytään rahasta”.  Miksi kysymystä pitäisi jotenkin vältellä? Eikö olisi parempi sanoa asiat vain suoraan niin kuin ne ovat? Jokaisen ammatin keskipalkka on nykyään helposti löydettävissä Internetin välityksellä, joten salailu antaa vain kuvan siitä, ettei itsekään ole tyytyväinen omaan palkkaansa. Tietenkään kaikkia omia asioita ei kannata julkisesti kertoa jokaiselle vastaantulijalle, mutta olisi hyvä, jos edes perheen kesken pystyttäisiin keskustelemaan vanhempien tuloista ja siitä mihin rahaa loppujen lopuksi kuluu. Näin myös nuoret saisivat paremman käsityksen perheen tuloista ja menoista.

Raha-asioista puhuminen auttaa nuoria kehittämään omia taloustietojaan ja -taitojaan, joiden turvin he aloittavat itsenäistymisen ja omillaan elämisen. Rahoista vaikeneminen voi johtaa myös asioiden salailuun, eikä apua tarvittaessa uskalleta pyytää esimerkiksi rahallista tukea, jos perheessä ei ole koskaan saanut puhua rahasta.

julia_gottschalk_blogi.jpgAikuisten asenteet heijastuvat helposti myös nuoriin, eikä rahasta puhuminen ole nuortenkaan keskuudessa kovin avointa. Moni voi kokea esimerkiksi viikko- tai kuukausirahansa liian pieneksi, eikä siksi halua paljastaa sitä muille. Myöskään opintotuen määrää ei haluta kertoa, sillä siitä voisi päätellä jotain vanhempien tulotasosta. Aina edes omien ostettujen tavaroiden hintaa ei haluta sanoa, vaan kysymys kuitataan lyhyellä ”En mä muista” -virkkeellä.

Raha on ollut ihmisillä käytössä jo hyvin pitkään ja suurin osa ihmisistä on rahan kanssa tekemisissä päivittäin. Siksi voisikin luulla, ettei se enää olisi niin vaiettu aihe. Raha on kuitenkin vain vaihdannan väline, ei ihmisarvon mittari.

Blogitekstin on kirjoittanut Julia Gottschalk, joka opiskelee toista vuotta Kerttulin lukiossa Turussa.

Jätä kommentti