Säästöistä on päätettävä mahdollisimman pian

blogitunnus.pngVuodenvaihteen jälkeen pidettyjen seminaarien, kirjoitettujen muistioiden ja käytyjen keskustelujen määrästä päätellen Suomen valtiontalouden heikkenevä kunto on vihdoin noussut päättäjiemme asialistalla ansaitsemalleen paikalle. On lakattu toivomasta hammaskeijun tuovan uuden Nokian Suomen tyynyn alle, ja tunnustettu, että vaikka emme tähän tilanteeseen ole syypäitä, vain me pystymme kriisin ratkaisemaan niin, että Suomessa säilyy ja jatkuu se hyvinvointi, josta olemme jo pitkään nauttineet.

Talousvaikuttajat kautta linjan ovat vakuuttuneita, että Suomen on alettava leikata menojaan. Leikkaamisesta pitäisikin puhua rehellisesti ja kiertelemättä, sen sijaan että vaikeita päätöksiä pyritään sievistelemään sopeutuksen kaltaisen jargonin avulla helpommin nieltäväksi. Terveellä järjellä varustettu äänestäjä kyllä ymmärtää säästöjen ja leikkaamisen tarpeen, kun hänelle esitetään kaavio valtion tulojen ja menojen kehityksestä.

antti_luukkanen_blogi.jpgLeikkauksille on toki vaihtoehto, valtion tulojen nosto tai nouseminen. Tulot nousevat automaattisesti, kun yritysten toiminta tuottaa, ihmiset työllistyvät ja maksavat veroja tukien noston sijasta. Tämä tilanne varmasti nähdään vielä, mutta nousukautta ei voi ennustaa eikä sen varaan voi laskea. Tuloja voidaan nostaa välittömästi nostamalla veroja, mutta hintana on taloudellisen toiminnan hiipuminen. Verotus vähentää työntekohaluja, viennin kilpailukykyä ja kotimaista ostovoimaa. Verotus yleisesti on toki hyödyllistä, kustannetaanhan sillä asioita, jotka yksityinen sektori ei pysty hoitamaan pitkän aikajänteen tai eettisten ongelmien takia. Suomen veroasteissa on kuitenkin vain hyvin vähän nostamisvaraa, kun talouskasvun alkua ei haluta pitkittää saati nitistää.

Suomea on vastassa täydellinen myrsky, kun vientisektorin vahvojen toimialojen vaikeudet, ikärakenteen nyrjähtäminen sekä maailmanlaajuinen taantuma iskevät enemmän tai vähemmän samaan aikaan. Vakavat ajat vaativat vakavia toimia, ja mielestäni on ilahduttavaa, että hallitus hakee ratkaisun avaimia laajemmin myös yritys-, ja yliopistomaailmojen asiantuntijoilta. Varsinaisten päätöksien tulee toki pysyä vaaleilla valittujen edustajien käsissä, mutta taloudellisten realiteettien ja ratkaisujen pohtimiseen uransa omistaneiden mielipiteillä on arvonsa. Konsultoinnin ja neuvonpidon pitäisi kuitenkin jalostua päätöksiksi, jotka muuttavat Suomen kurssin kohti parempaa.

Hallitus kattaa koko poliittisen kentän vasemmalta oikealle, joten sen toimintakyky riippuu hallituspuolueiden välisestä yhteistyöstä. Taloustilanteen paranemisesta lyötiin veto, joka hävittiin. Nyt Suomen talous on kuin kevätjää, vielä kestävä mutta nopeasti oheneva. Hallitus on viimeisen kolmen vuoden aikana käyttänyt kohtuuttomasti voimavaroja pystyssä pysymiseen sen sijaan että varautuisi molskahdukseen.

Pitäisikö laastari sitten repäistä kerralla? Leikata laajasti ja samanaikaisesti, kestää seuraukset ja kääntää valtion velan kurssi? Tässä taloustilanteessa isot muutokset valtion budjettiin aiheuttaisivat erittäin kipeitä vaikutuksia talouteen, mutta myös jatkuvalla vyönkiristyksellä ja menojen nipistyksillä on haittansa. Se luo epävarmuutta ja pitkittää kurimusta. Suuria, jokaista koskettavia muutoksia eläkkeissä, kunnissa ja sosiaalijärjestelmässä on tehtävä, mutta näitä muutoksia johtamaan tarvitaan päättäväinen hallitus. Olisi erittäin suotavaa, että puolueet esittelisivät rehelliset vaihtoehtonsa hyvinvointivaltion tulevaisuudesta Suomessa, ja kansa äänestäisi vuonna 2015 teemoista, jotka olisi pitänyt olla esillä jo vuonna 2011.

Kirjoittaja Antti Luukkanen on lukiolaisten Talousguru 2013 -kilpailun voittaja. Kilpailussa menestymisen perusteella hän sai opiskelupaikan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta, jossa hän opiskelee ensimmäistä vuotta.

Jätä kommentti