Talousopinnot – mitä me oikeastaan tarvitsemme?

blogitunnus.pngUuden tuntijakoesityksen tultua julki joulukuun lopulla on reaaliaineiden opetuksen tärkeydestä käyty vilkasta julkista keskustelua. Uudessa esityksessä myös yhteiskuntaopin ja historian – ja sitä kautta talouden ja taloushistorian – pakollista oppimäärää supistettaisiin. Mitä lukiossa sitten pitäisi opettaa ja kuinka paljon? Mitä meille nykyään opetetaan? Ja mitä me oikeasti tarvitsemme?

Nykymallissa lukion talousopinnot jäävät yhden kurssin mittaiseksi. Yhteiskuntaopin kakkoskurssilla käydään läpi raha- ja finanssipolitiikan perusteet sekä markkinatalouden yksinkertaisimmat periaatteet. Tämän lisäksi historiassa käydään pintapuolisesti läpi 1930- ja 1990-lukujen lamat. Jos opiskelija todella omaksuu nämä oppisisällöt, saa hän varsin hyvät eväät erilaisten yhteiskunnan tapahtumien tulkitsemiseen. Kansantaloustieteen alkeet ovat hallussa ja niiden pohjalta voi aiheen opiskelua itse jatkaa, jos se sattuu kiinnostamaan.

Peruskoulun ja lukion talousopetus on kuitenkin kapeakatseista. Se keskittyy nimenomaan edellä mainittuihin talouden isoihin linjoihin ja kansantalouden perusasioihin. Koko peruskoulun ja lukion aikana ei käydä kertaakaan läpi henkilökohtaista budjetointia, omien rahojen hallintaa, osake- tai rahastosijoittamisen perusteita, tai edes veroilmoituksen täyttöä. Osa peruskoulun viimeistä luokkaa käyvistä ei edes tiedä, mikä verokortti on ja mitä sillä tehdään.

Nuorten luottohäiriömerkintöjen ja syrjäytymisen lisääntyessä onkin lähes käsittämätöntä, ettei tähän puutteeseen ole kiinnitetty huomiota. Silloin harvoin kun asia nousee julkiseen keskusteluun, argumenttina käytetään usein, ettei tämänkaltaisten asioiden opettaminen ole koulun tehtävä. Itseäni tämä ihmetyttää. Ei tietenkään ole yksin koululaitoksen tehtävä kasvattaa meistä nuorista elämän perusasioista selviäviä aikuisia, mutta jos peruskoulussa käydään tarkasti läpi Suomen kasvisto ja esimerkiksi maailmankirjallisuuden merkkiteokset, eikö myös henkilökohtaisen taloudenpidon opettamiselle voisi uhrata hetken? On kuitenkin kaikkien – paitsi ehkä pikavippiyritysten – edun mukaista että jokainen nuori tietää mistä lainan todellinen vuosikorko muodostuu ja mitä tarkoitetaan vakuuksilla. Myös säästämisen ja oman talouden budjetoinnin osaaminen ajavat ainakin omassa tärkeysjärjestyksessäni kirkkotaiteen eri tyylisuuntien tuntemisen edelle.

juho_maki_lohiluoma.jpgKovin moni tuskin vastustaa näitä esittämiäni ajatuksia. Hankalampaa onkin kuvattujen sisältöjen tuominen mukaan lukion opetussuunnitelmaan. Mihin aineeseen kuvatut asiat sisällytetään ja kuka niitä opettaa? Asiasisältöjä opettavalta vaaditaan ainakin kohtalaista ymmärrystä rahoitusmarkkinoiden toiminnasta, ja myös henkilöverotuksen periaatteiden tulisi olla tuttuja. Yhteiskuntaopin siipien alle ne tuskin sopivat – paitsi ehkä täysin omana kurssinaan.

Onkin vaikea sanoa, mikä olisi optimaalinen ratkaisu tilanteeseen. Selvää on mielestäni kuitenkin se, että nuorten puutteellisilla henkilökohtaisen taloudenpidon taidoilla on yhteys syrjäytymiseen, työttömyyteen ja maksuhäiriöihin. Yksin ne eivät näitä ongelmia tietenkään aiheuta, mutta on vaikea kantaa huolta maksutiedoistaan, jos ei tiedä mitä ne ovat. 

Juho Mäki-Lohiluoma on Eurokampuksen uusin bloggaaja. Juho opiskelee Etelä-Tapiolan lukiossa Espoossa.

Kommentit (5)

Tatu Suontausta 20.01.2014 16:20
Hyviä ajatuksia! Yhteiskuntaopin sijaan näkisin sun mainitsemien sisältöjen kuuluvan ehkä enemmän OPO:on ja etenkin yläkoulun puolelle - siellä kun kesätöiden, taloudenpidon ja vastaavien seikkojen kaltaisia aiheita kuitenkin käsitellään. Oli lukion tuntijakouudistuksesta mitä mieltä tahansa, niin tuskin kovin moni voi kiistää sitä, että peruskansalaistaitojen opettaminen on enemmänkin peruskoulun tehtävä: myös ammattikoululaisen on ihan hyvä tietää pikavippien vaarat...
Juho Mäki-Lohiluoma 20.01.2014 19:55
Kiitos kommentista Tatu!
Näin toki. Opinto-ohjauksen yhteyteen sisältöjen sisällyttäminen on varmasti yksi potentiaalinen vaihtoehto ja parasta olisi, jos kyseiset asiat käytäisiin läpi jo peruskoulussa. Myös uuden oppiaineen luominen (kansalaistaidon palauttaminen?) voisi olla toimiva ratkaisu. Nämä kirjoituksessa mainitut henkilökohtaisen taloudenpidon perusteet eivät kuitenkaan ole ainoita tietoja, joita jokainen elämässään tarvitsee, ja joita ei nykymallissa opeteta. Yhtä kaikki, asiaan pitäisi mielestäni joka tapauksessa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota ja se pitää tavalla tai toisella sisällyttää perus- tai toisen asteen opetukseen.
viikinki45 21.01.2014 10:13
Cool teksti Iso-J! Äijäl kyl skriivaus skulaa. Taidat olla sellane new-age bloggari, meitsi fiilaa täböö! Jäbäst tulee salee pressa! Yeeeea broo
Hermanni Alavudelta 21.01.2014 10:43
Hienoa tekstiä Juha-Patteri! Voisitko selventää minulle ja muille blogisi lukijoille, että mitenniin meille ei opeteta verokorttien käyttöä? Meillä Alavudella verokortteja täytetään joka päivä! Itseasiassa meillä on Yhteiskuntaopin kurssi numero17 omistettu kokonaan verokorteille. Törkeää yleistämistä sinulta Juho! häpeä itseäsi!
Harri 21.01.2014 13:03
Itse näkisin, että talouteen lisää tunteja, jolloin voisi käsitellä yksityiskohtaisemmin noita yksityistalouteen kuuluvia asioita. Enpä oikein ymmärrä, miten muut kuin talouteen perehtyneet opettajat voisivat verotusta opettaa. Ainakaan itse en noiden "muiden" tunneilla haluaisi olla - ajatuskin kylmää..

Jätä kommentti