Uuden sukupolven EU

blogitunnus.pngSuomen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb tilasi 26 nuoren ryhmältä katsauksen siitä, millaisena he Euroopan unionin haluaisivat tulevaisuudessa nähdä. Ensinnäkin hienoa on se, että näkemyksiä haetaan nimenomaan nuorilta – lopulta me olemme se sukupolvi, joka tulee käsikirjoittamaan EU:n kulkeman tien.

Nuorten työryhmä ottaa kantaa ansiokkaasti kiinnostaviin ja ratkaiseviin, mutta ehdottomasti myös vaikeisiin teemoihin. Kun käsiin annetaan niinkin vaatimaton aihe kuin yhden vaikutusvaltaisimman valtioiden välisen liiton suunnan valitseminen, ei tehtävä ole helppo. Ratkaisun pitäisi olla sellainen, että sen toteuttamisessa olisi ensinnäkin jotain järkeä; ei ole ideaa lähteä näennäisesti muokkaamaan valtavaa koneistoa, jos todellista muutosta ei saada aikaan. Toisaalta samalla pitäisi saada pidettyä tyytyväisenä suurin piirtein kaikki yli 500 miljoonaa EU-kansalaista. Henkilökohtaisella kokemuksella Euroopan nuorten parlamentin kaksi istuntoa läpikäyneenä voin vain sanoa, että joukosta löytyy aina tyytymättömiä skeptikkoja, etenkin nostettaessa vaikeat ja monisyiset teemat pöydälle.

Raportissa on paljon hyvää. Opiskelijana sydäntäni lämmitti tietenkin ajatus korkeakoulujen tutkintojen kelpoisuuden yhtenäistämisestä sekä edelleen liikkuvuuden ja opiskelijavaihdon edistämisestä. EU on jo pyrkinyt esimerkiksi Bolognan julistuksessaan edistämään opiskelijoiden etua, mutta tavoite tutkintojen täydellisestä yhtenäistämisestä on vielä toistaiseksi utopiaa.

Lisäksi Euroopan unionin arvojen edistäminen ja esimerkiksi toimiminen ympäristöasioiden johtotähtenä ovat asioita, joille tulee antaa ja joille esityksessä annetaankin painoarvoa. Tekstissä otetaan kantaa lisäksi siihen, että ihmisoikeuksia rikkoville valtioille tulee asettaa todellisia sanktioita. EU:n pyrkimys ajaa tasa-arvoa ja demokratiaa tuntuu toisinaan jääneen lähinnä kauniiksi ajatukseksi – raha pyörittää maailmaa, joten emme voine käsi sydämellä sanoa aina laittaneemme ihmisoikeuksia hyödyn edelle.  Lipsumiseen kaivattaisiin ehdottomasti jyrkkää täyskäännöstä, sillä niin kauan kun emme vaadi ajamiemme arvojen toteutusta myös käytännössä, ei niihin myöskään kiinnitetä huomiota.

Työryhmä näkee laajenevan integraation tiukasti osana unionin tulevaisuutta. Katsauksessa todetaan, että esimerkiksi Turkki tulisi ottaa mukaan unioniin ja vedotaan siihen, että jäsenyysneuvottelut ovat venyneet jo hyvin, hyvin pitkiksi. Itse jäin miettimään, onko vain integraation tähden järkevää ottaa mukaan sellaisia maita, joissa oikeusvaltion periaatteet eivät toteudu eikä Amsterdamin kriteerejä laajemminkaan ole realistista katsoa täytetyiksi. Eikö olisi huomattavasti tehokkaampaa ja järkevämpää vaatia ensin uudistuksien ja parannusten toteuttamista – silloin meillä on vielä jotain, jolla painostaa niiden noudattamiseen, itse jäsenyys. Kun otamme sen enempää miettimättä jäseniksi valtioita, joissa esimerkiksi elintaso on huomattavan paljon keskimääräisen unionin elintason alapuolella, emmekö pelaa ässämme pois liian aikaisin?

tuuli_nurminen_2.jpgToisaalta esimerkkinä käytetty Turkki voisi islamilaisena ja kulttuuriltaan hyvin erilaisena valtiona vahvistaa uuden sukupolven unionin statusta suvaitsevana, pelottomana ja monikulttuurisena liittona, joka haluaa tehdä rauhanomaista yhteistyötä myös Aasian maiden kanssa.

Euroopan unioni koostuu, tai ainakin vaikutusvaltaisimpia siinä ovat valtiot, jotka ovat pitkään näytelleet pääosaa maailmaa muuttaneissa vallankumouksissa ja vaiheissa. Emme kuitenkaan voi tuudittautua vanhan Euroopan historiaan tai saavutuksiin, sillä tulevaisuudessa menneillä ei ole painoarvoa – vain se, mihin menemme ja mitä olemme, merkitsee. Emme ehkä pysty kilpailemaan esimerkiksi Kiinan kanssa maksimaalisen taloudellisen hyödyn saavuttamisesta, mutta fakta on myös se, että maailmassa on tapahduttava muutos.

Pian jokaisen on otettava vakavasti nyt lähinnä puheissa noteeratut haasteet, ja silloin on jälleen meidän aikamme. Eurooppa on täynnä nuoria, jotka haluavat ja kykenevät muutokseen. Nyt tarvitsee kuitenkin valita uusi tie, joka ei ehkä tule olemaan helppo eikä lyhin, mutta toisaalta joka johtaa kohti työryhmän viitoittamaa tulosta.

Tuuli Nurminen on kevään ylioppilas Lahden yhteiskoulusta.

Jätä kommentti