Yrittäjyyden sietämätön kalleus

blogitunnus.pngTiedän mitä elämältäni haluan. Olen pitkälti suunnitellut viettäväni seuraavat vuodet oikeustieteen opintojen parissa, ja sen jälkeen hakevani töihin ulkomaille, esimerkiksi siviilikriisinhallintaan tai diplomatian pariin. Vaihtoehtona on myös työllistyä esimerkiksi jonkin suuremman ylikansallisen järjestön tai yrityksen listoilla.

Toisaalta olen pyöritellyt mielessäni enemmän ja vähemmän tosissani mahdollisuutta työllistää ainakin jossain vaiheessa elämääni itse itseni. Yrittäjyys ei ole lainkaan poissuljettu vaihtoehto, mutta siitä en ole ollenkaan varma, perustaisinko yritykseni Suomeen vai jonnekin muualle.

Lukiossa meille tarjotaan vain vähän tietoa yrittäjyydestä – esimerkiksi yritysmuodoista, yrityksen saamista tuista sekä pk-yritysten ja suuryritysten hyvistä ja huonoista puolista. On valitettavaa, että opiskelijoille ei tarjota sen suurempaa tietopakettia tästä tulevaisuuden mahdollisuudesta. On jopa paradoksaalista, että Suomen kilpailukyvyn ja talouden kannalta olisi ehdottoman tärkeää kannustaa nuoria yrittäjiksi ja kehittämään uusia innovaatioita, mutta samaan aikaan yrittäminen kouluissa mainitaan lähinnä sivulauseessa.

Toki on tärkeää että haemme myös itse tietoa, mutta aktiivisia tiedonhakijoita ovat luultavasti he, jotka ovat jo aiheesta aikaisemmin kiinnostuneet, tai he, joilla yrittäjyys kulkee suvussa. Olisi elintärkeää aktivoida myös niitä nuoria, jotka eivät ole aivan varmoja mitä haluavat ja tarjota yrittäjyyttä yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona, sillä tulevaisuudestaan epävarmoja opiskelijoita on paljon.

Itse tunnen muutamia yrittäjiä ja ystäväpiirissäni myös päädymme toisinaan keskustelemaan aiheesta. Suomessa yksityisiä elinkeinonharjoittajia verotetaan sekä pääomatuloina että ansiotuloina. Lisäksi rasitteena ovat työnantajan pakolliset kulut, kuten työntekijän työeläke- ja sosiaaliturvamaksut. Pienyrittäjät ovat usein oman työteliäisyytensä myötä rakentaneet menestyvän yrityksen, ja toisinaan tuntuukin kohtuuttomalta, että pk-yrittäjälle ladataan valtava veroprosentti huolimatta siitä, että yritykset esimerkiksi sekä parantavat kilpailukykyä että useimmissa tapauksissa myös työllistävät muita ihmisiä. Usein etenkin pienempien yritysten omistajat tekevät ympäripyöreää päivää ja ovat vastuussa toiminnan kannattavuudesta koko omaisuudellaan.

Toisaalta hallituksen kehysriihi laski yhteisöveroa 4,5 prosenttiyksikköä eli 20 prosenttiin, mikä tarkoittaa, että se on alempi kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa. Tämä löysää köyttä yritysten ympärillä ainakin hieman ja samalla kasvattaa valtion houkuttelevuutta uusiin investointeihin.

tuuli_nurminen_2.jpgEtenkin pienillä yrittäjillä tilanne muutenkin hankalassa taloustilanteessa alkaa käydä tukalaksi. Esimerkkinä toimii kampaamoalan yritys pienellä paikkakunnalla: Kampaaja on hinnoitellut itsensä niin, että asiakkaat mieluummin käyttävät hänen palveluitaan kuin matkustavat kauemmaksi suurempaan asutuskeskukseen hiustenleikkuuta varten. Suomessa on kuitenkin esimerkiksi arvonlisäveroa nostettu lähes vuosittain, ja luonnollisesti tämä veronkorotus siirtyy myös sen pienen kampaamoalan yrityksen hinnoitteluun, ja toisinaan käy niin, että pienen paikkakunnan yrityksen vähäisetkin asiakkaat vaihtavat isomman kaupungin halvempaan palveluntarjoajaan. Tämä puolestaan lisää ennestään kuntien eriarvoisuutta, kun palveluiden vähetessä etenkin nuoret mieluummin vaihtavat asuinpaikkaa. Toki yrittäjänkin pitää kantaa vastuu siitä, että osaa hinnoitella palvelunsa mahdollisten korotusten varalle, mutta toisaalta myös kunta ja valtio voisivat tulla hieman vastaan.

Olisi ehdottoman tärkeää, että Suomi pystyisi estämään aivovuodon ulkomaille ja houkutella myös nuoria jäämään yrittäjiksi kotimaahansa, unohtamatta ulkomaisten yritysten investointien tärkeyttä. Suomesta valmistuu vuosittain osaavia ihmisiä ja valtion kannattaisi pitää tiukasti kiinni näistä alansa innovatiivisista osaajista.

Tuuli Nurminen on Lahden yhteiskoulun abiturientti.

Kommentit (2)

Heikki Aalto 03.05.2013 16:43
Tekstisi herättää muutaman kysymyksen. Kampaaja-esimerkissä mainitset asiakkaiden siirtyvän suuren kaupungin halvemman palveluntarjoajan asiakkaiksi. Tämähän on kilpailullisten markkinoiden idea, yritykset kilpailevat asiakkaista hinnalla, laadulla tai vaikkapa sijainnilla. Oletko sitä mieltä, että valtion pitäisi tukea kannattamatonta liiketoimintaa ja mitkä ovat nämä toimet, joilla se on järkevää toteuttaa?

Toinen mieleeni tullu seikka: kerrot aluksi aikovasi opiskella oikeustieteitä ja suunnata sen jälkeen ulkomaille töihin. Viimeisessä kappaleessa nostat kuitenkin esiin aivovuodon estämisen tärkeyden. Jos suunnitelmasi toteutuu, olet tulevaisuudessa luomassa aivovuotoa. Osaatko sanoa mikä saisi sinut tekemään töitä Suomessa opiskelujesi jälkeen, mitkä ovat ne keinot jolla estämme aivovuodon?
Tuuli Nurminen 23.05.2013 10:51
Hei,
Kiva että teksti herättää ajatuksia, ja pahoittelen että vastaus tulee vasta näin myöhään.

Ei, en ole sitä mieltä että kannattamatonta yritystoimintaa tulisi tukea - ei ole kenenkään etu, että yritys, joka ei tuota voittoa tai hyötyä kenellekään osapuolista, jatkaisi toimintaansa ainakaan sellaisenaan. Tällaisen yrityksen kannalta järkevin ratkaisu lienee yrityksen saneeraus tai konkurssi.
Ajatukseni kieltämättä on esimerkissä hieman ristiriitainen, mutta hakenen tällä ensinnäkin sitä, että kun pk- ja sitäkin pienemmän yritykset lopettavat toimintansa kannattamattomina esimerkin mukaisesti asiakkaisen kadotessa ja siirtyessä käyttämään esimerkiksi suurten ketjujen (franchising) yrityksiä, samalla muut alan yrittäjät kärsivät, ja seurauksena menetemmä mm. hyödyt, joita kaatunut yritys myös laajemmin yhteisölle tuotti. Tietenkin suuret yritykset hyötyvät tästä ja voivat esimerkiksi laajentaa tuotantoa/tarjontaa, palkata lisää työvoimaa (tai sen sijaan jakaa osinkoja). Näen kuitenkin itse myös erinäisiä uhkakuvia, kun yrityksen paisuvat paisumistaan ilman rajoja, ja toisaalta ainakin itse arvostan pk-yrityksiä ja niiden uniikkia työnjälkeä ja palveluja.

Mitä tulee toiseen kysymykseen, tiedostan kyllä, että olen todellakin itsekin aiheuttamassa osaamisen ja koulutuksen katoamista pois Suomesta. Toisaalta ulkomaille suuntautuminen on ollut suunnitelmani jo hyvin pitkään, joten kyse omalla kohdallani ei ole pelkästään siitä, ettei Suomeen ole erityisen kannattavaa perustaa yritystä, vaan pikemminkin siitä, että koen olevani kansainvälisesti suuntautunut ja haluavani työskennellä ja nähdä maailmaa jostain muusta perspektiivistä kuin lintukodosta käsin. Tekstissä yritin pikemminkin tuoda esille sitä, millä keinoilla ns. "epävarmat" nuoret saataisiin jäämään tänne. On toki raakaa mutta välttämätöntä sanoa, että nykyään suuri motivaattori ihmisten työskentelyssä lienee raha. Jos yrittäminen Suomessa kärjistetysti tarkoittaa sitä, että elät kädestä suuhun kantaen kuitenkin valtavan riskin ja vastuun, pistää se miettimään, olisiko jokin muu maa edullisempi vaihtoehto. Toisaalta hieman sama ajatus on hyvin palkatuissa töissä - kun on tehnyt päätöksen kouluttautua pitkälle ja kauan sekä tehdä töitä menestymisen eteen, en voi kieltää etteikö tunnu epäreilulta antaa suuri osa palkasta eteenpäin valtiolle, ja silti odottaa terveyskeskuskäynnin jälkeen laskua maksettavaksi.

Toisaalta Suomi on verrattain vähän kansainvälinen ja monikulttuurinen maa verrattuna muihin Euroopan maihin. Itse olen kiinnostunut muistakin kulttuureista ja kansallisuuksista ja haluan oppia tuntemaan ja ymmärtämään niitä. Suomeen palaaminen jossain vaiheessa ei siis tietenkään ole mahdoton ajatus, mutta joitakin kymmeniä vuosia siihen saattaa mennä.

Jätä kommentti